Marko Järvikallas: Saattue

 

 

Jos jotain vihaan, niin ihmisiä jotka jättävät velat maksamatta.

Marko Järvikallaksen uusin novellikirja on nimeltään Saattue. Tällä kertaa sukelsin todella outojen novellien pariin, mutta samalla nauttien kirjailijan luovuudesta ja oivaltavasta tekstistä. Kirja sisältää kymmenen eri novellia, joista yllä oleva teksti kuuluu ensimmäiselle novellille, jonka nimi oli Vanhoja velkoja. Siinä psykoterapeutti oli yrittänyt saada asiakkaalta perittyä saataviaan. Lopulta hän lähti yrittämään hyvin kyseenalaisia keinoja saadakseen asiakkaan maksamaan.

En vihaa niinkään itse opetusta, ahkeruuden ja tulosten ristiriitaa, vaan koulun sosiaalista todellisuutta.

Toisen novellin, nimeltään Valokaari, henkilöhahmona toimi nuori poika, joka lopulta etsi yksinäisyyteensä kuolemankokemusta, jonka toinen nuori esitteli hänelle.  Oppilaat ovat julmia toisilleen, ja eristävät toiset yksinäisyyteen, mikä masentaa ja tulee halu kuolla.

Hän istuu puistonpenkillä ja raivoaa nuorille. Teinit naureskelevat, kuvaavat kännyköillä umpihullua.

Neljäs novelli, nimeltään Ihanat tytöt, kertoi eronneesta naisesta, joka tapasi ex-appensa riehumasta kaupungilla. Ex-mies ei halunnut kuulla isästään mitään, eikä myöskään ex-anoppi. Läheiset sulkevat usein silmänsä, jos läheinen sairastuu esim. masentuu. Tämä novelli avasi silmät sille, että pitäisi toimia ennnen kuin on liian myöhäistä. Kuolema keskeyttää ja pysäyttää.

Marko Järvikallaksen novellikirjalla on satuttavan kaunis nimi Saattue. Saattue on myös kirjan yhdeksäs novelli, ja se kertoi naisesta, joka osallistui hautajaisiin. Todella oudosti etenevä novelli, mutta siitäkin nousi esille tuo kuolemaan liittyvä erityinen tunnelma ja lataus, ja sen lisäksi päähenkilön näyttämisen halu. Olen mitä olen ja teen mitä haluan.

Järvikallaksen novelleja on verrattu jopa Raymond Carverin tuotantoon. Carverin tyyliä on sanottu jopa likaiseksi realismiksi, ja sitä samaa löytyy myös Järvikallaksen novelleista, kun ihminen on rikki tunteistaan tai käyttäytyy oudosti. Meitä rajaa ja rajoittaa tietyt sosiaaliset säännöt, ja noita rajoja ja sääntöjä rikkovia ihmisiä löytyy näistäkin novelleista.

 

Marko Järvikallas, Saattue

Siltala 2024

s. 158

Novellikirja

Marko Järvikallas: Sano jotain kaunista

Carin Gerhardsen: Piirileikki

 

Voimallinen ilon ja kiitollisuuden tunne täytti hänet, kun hän käveli yksin tähtien alla Herrängsskogenissa.

Ensimmäinen laukaus osui häntä selkään, ja kun hän oli jo kaatunut, toinen tarkasti niskaan.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjan neljäs dekkari on nimeltään Piirileikki. Kirja jatkaa päähenkilöiden Connyn, Petran, Hamadin, Gerdin ja kumppaneiden rikostutkimuksia. Tällä kertaa heti kirjan alussa ammuttiin perheenisä kuoliaaksi hänen tullessaan pokeri-illasta kotiin. Mitä oikein oli murhan takana? Maahan oli levitelty neljä pelikorttia? Oli elokuun toinen päivä. Ehkäpä silläkin oli jotain merkitystä tai sitten ei. 

Tyttö oli yksitoistavuotias ja nimeltään Larissa Sotnikova. Kesän lopulla viikkoa ennen kotiinpaluuta hän katosi yhtäkkiä. Jälkiä jättämättä.

Naapurustoon liittyi aika paljon salaisuuksia, ja Hamadin mielestä pienen venäläistytön katoaminen oli yksi tärkeimmistä esiin tulleista jutuista, jota kannatti tutkia lähemmin. Muitakin rikoksen tutkintaan liittyviä lähestymistapoja oli, mutta Hamad oli oikeassa mietteissään. Sen lisäksi hän oli saanut selville henkilön, joka oli töissä poliisilaitoksella, ja joka oli yrittänyt vierittää Hamadin syylliseksi rikoksiin, joissa myös Petra oli uhri. Että sellainen poliisi, mutta onhan me saatu lukea myös oikean elämän rötöspoliiseista.

Sjöberg aprikoi. Hän istui silmät suljettuina ja kasvot käsissään työpöytänsä ylle kumartuneena ja aprikoi. Äkkiä silmukka alkoi kiristyä. Mutta ei vain yhden vaan peräti kolmen mahdollisen murhaajan ympärillä.

Piirileikki murhaajan ympärillä sai pian outoja käänteitä, mutta niistä tarkemmin voit lukea kirjan sivuilta. Conny Sjöbergin johtamassa poliisiryhmässä tapahtui kaikenlaista esim. se joutui yllättävän tulituksen kohteeksi. Poliisityö on hengenvaarallista. Carin Gerhardsen taitaa rikosten ja rikollisten juonikuviot Piirileikkiä dekkarissa totta tosiaan.

Carin Gerhardsen, Piirileikki

Suom. Maija Ylönen

Minerva Crime 2022

s. 277

Helgonet 2011

Dekkari

Hammarby -sarja 4. osa

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Sanna Kotajärvi: Pimeän peto

 

Yhtäkkiä sade loppui. Lapion rautainen kärki iskettiin maahan, ja tukeva työkenkä polkaisi lapiota syvemmälle saviseen tantereeseen. Haudankaivuu kestäisi koko yön, koska  maapohja oli märkä ja raskas.

Sanna Kotajärven esikoisromaani Pimeän peto aloitti jännittävästi Pimeydenkylväjät-dekkarisarjan. Kirjan päähenkilö oli kolmekymppinen rikoskonstaapeli Kasper Rahkola, ja sarjassa seurataan rikosten ohella Rahkolan ja hänen kollegoidensa elämän eri käänteitä. Kirjan alussa maskulaisesta kesämökistä oli löytynyt pahasti hakattu kuollut mies.

Iltataivas valaistui kirkkaasti lännessä kahden sekunnin ajaksi, ja vasta pimeyden jälleen laskeuduttua ääni kantautui perässä. Jossain kauempana iloiset uudenvuoden juhlijat sytyttelivät rakettejaan. 

Joillekin juhlapyhät ovat iloista juhlintaa, toisille tiivistä työntekoa, varsinkin jos on kysymys vakavista rikoksista. Kasperilla kollegoineen tulisi olemaan pitkät työpäivät, jotta rikos selviäisi. Alussa oli tärkeintä tehdä rikospaikkatutkinta. Tällä kertaa uhrin nimi selvisi nopeasti, koska hän oli saanut aikaisemmin elämässään tuomion. Mutta mitä oikein oli tapahtunut tuolla ränsistyneellä mökillä? Kuka tai ketkä olivat olleet tekemässä julmia juttujaan?

Minun lähelle ei kannata tulla. Olen jotain muuta kuin miltä näytän. Olen vaarallinen.

Pimeän pedon juonikuvioissa mietittiin mm. sadismia ja masokismia, psykopatiaa jne. Perheväkivallan ja tietysti kaikenlaisen väkivallan ratkaisut kuuluivat tiiviisti rikoskonstaapeli Rahkolan työelämään. Siviilielämässä hän oli vielä sinkku, mutta uusi työkaveri oli lähetellyt lupaavia signaalejaan. Flirttiä oli ilmassa ja lopulta muutakin, mutta tulisiko siitä ongelmia töissä ja muutenkin. Seuraavassa sarjan kirjassa ehkä ongelmat ratkeavat, tai sitten pitää vierailla tutuksi tulleen kesänaisen luona. Onneksi kirjassa oli myös tämmöistä hempeääkin juttua. 

Sanna Kotajärven Pimeän peto johdatteli kohti metsämökin salaisuuksia. Hyytävää menoa.

Sanna Kotajärvi, Pimeän peto

Into 2024

s. 301

Dekkari

Esikoisromaani

Pimeydenkylväjät-sarjan 1. osa

 

Nicci French: Sunnuntai sarastaa

 

Näkyi liikettä, paksuja pulleita kärpäsiä, ja maassa ruumiin ympärillä toukkia, jotkin kiemurtelevina kasoina, jotkin liikkumattomina.

Nicci Frenchin Sunnuntai sarastaa on Viikonpäivät-sarjan seitsemäs dekkari. Ei mitään hätää lukijat, sillä sarjan kahdeksas dekkarikin on tulossa, vaikka viikonpäivät on käytetty jo yhteen kertaan, sillä pitäähän se sarjan suurin pahis saada kiinni. 

Kirjan alussa rikostutkijat Karlsson ja Yvette Long kutsuttiin Saffron Mewsille, sillä sieltä oli löytynyt ruumis. Saffron Mews oli kirjan päähenkilön psykoterapeutti Frieda Kleinin osoite Lontoossa. Karlsson ja Yvette Long olivat ystävystyneet Friedan kanssa, kun Frieda oli auttanut rikostutkimuksissa. Uutena tutkinnanjohtajana toimi ylikomisario Petra Burge.

Tämän saa kun lähtee minun perääni.

Frieda Klein oli pitkään ollut sitä mieltä, että sarjamurhaaja Dean Reeve oli elossa. Poliisit eivät sitä uskoneet, koska he olivat löytäneet Dean Reeven ruumiin. Friedan mielestä se oli Reeven kaksoisveljen ruumis, jonka Reeve oli tappanut.  

Sunnuntai sarastaa dekkarissa alkoi tapahtua väkivaltarikoksia, jotka liittyivät Friedaan. Lähistöltä jopa saattoi löytyä Friedan nimi. Joku lähellä oleva uusi tuttava ilmeisesti tehtaili näitä rikoksia. Joku, joka teki jopa murhan. Joku, joka sieppasi Friedalle läheisiä henkilöitä. 

Hullut ajat, kun maailma tulee tällä lailla oikealle tolalle. Hullut hyvät ajat. Hänen aikansa.

Kirjan hulluuteen vaipuvalla rikollisella oli suuret luulot itsestään. Jälleen vain Frieda tiesi, kuka oli syyllinen, ja oli hänen jäljillään. Nopeus oli tällä kertaa valttia. Frieda on kovakuntoinen liikkuja ja tuntee Lontoon kuin omat taskunsa.

Nicci Frenchin takaa löytyy aviopari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä jo monen dekkarin voimin. Niin tälläkin kertaa.

Nicci Frenchin dekkari Sunnuntai sarastaa vei jälleen kohti synkkiä rikoksia.

 

Nicci French, Sunnuntai sarastaa ***** 

Suom. Raimo Salokangas *****

Blue Moon 2024

s. 341

Sunday Morning Coming Down 2017

Dekkari

Viikonpäivät-sarja 7. osa

Frieda Klein

 

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

French Nicci: Torstain lapsi

 

French Nicci: Perjantai mielessä 

 

French Nicci: Lauantain sielunmessu 

 

Matthew Blake: Anna O

 

Olen eri ihminen. Olen sama ihminen. Odotan kysymystä, joka minulta aina kysytään. Se on ainoa mysteeri, joka kaikesta huolimatta on yhä jäänyt ratkaisematta.

Brittiläisen kirjailijan Matthew Blaken trilleri Anna O kiinnosti välittömästi, kun luin kirjan aiheen, joka käsitteli unen aikana tehtyjä rikoksia. Kirjan alun kertojana toimi uniasiantuntija, rikospsykologi Benedict Prince, joka sai huippusalaisen tehtävän yrittää herättää hereille kahden ihmisen surmasta syytetyn naisen, Anna Ogilvyn, joka oli nukkunut jo useamman vuoden ajan. Anna pitäisi saada oikeuteen, jotta hänet voitaisiin tuomita.

Lola on aivan erilainen. Hän on erityinen. Sen kertoo hänen käyttäjänimensä. @Epäilty8, kahdeksas epäilty. Koska Lola oli Maatilalla sinä yönä. Ja hän tietää syyllisen.

Lola oli sairaalloisen kiinnostunut Anna O:n tarinasta, niin kuin kaikki muutkin. Aihe oli todella kiinnostava, sillä nuoren naisen epäiltiin tappaneen kaksi ystäväänsä ja nukahtaneen sen jälkeen ikiuneen kuin Prinsessa Ruusunen, jota nimeä hänestä myös käytettiin. Lolalla oli eräs esine, jonka hän oli varastanut Anna O:n mökistä ennen poliisien tuloa. Tuo esine taustoitti sitä, mitä Anna Ogilevyn elämässä oli tapahtunut aikaisemmin.

Olemme uuden ajan Bonnie ja Clyde. Rakastavaisia, salaliittolaisia, pirullinen pariskunta epäilysten lokaisessa varjossa.

Mitä tapahtui kirjassa Benille, mitä Lolalle ja mitä Annalle? Kuka oli Potilas X? Potilas X oli helppo tunnistaa, mutta kirjan tapahtumat olivat sen verran kieroja kuin korkkiruuvi, että paljastus oli jätetty vasta kirjan loppuun. Lopusta sitten selvisi, että mikä oli rikostapahtumien motiivi. Sanoisin vallan, että kieroa peliä ja sääntöjä ei noudatettu Matthew Blaken Anna O trillerissä. Nyt oli erityisen jännät lukuhetket.

 

Maatthew Blake, Anna O *****

Suom. Markus Myllyoja *****

Gummerus 2024

s. 446

Trilleri

 

Paula Noronen: Yökoulu ja paha pulpetti

 

Hyvää yötä, rakkaat hirviöni, opettaja Kaarina Kammonen toivotti.

Paula Norosen Yökoulu ja paha pulpetti jatkaa Yökoulu-lastenkirjasarjaa, jonka päähenkilönä toimii Paavo Zombinen, joka on ihan tavallinen zombi ja Martta Vampyyri, joka on ihan tavallinen vampyyri. He siis ovat Yökoulun oppilaita, ja Yökoulua käydään vain öisin. Opettajana toimii Kaarina Kammonen. Olisi ollut vuorossa äidin kielen koe, mutta se peruttiin.

Nyt pidetään pulpetinsiivoustalkoot!

Yökoulun oppilaat osaavat myös sotkea, joten siivous oli aiheellinen. Siivoamisesta on hyvä puhua lasten kanssa, ja uskonpa, että lapsista tulee innokkaita siivousapulaisia, kun siivous ei ole liian vaikeaa. 

Kaapo Ihmishamsterisen pulpetti oli täynnä hänen hamstraamiaan ruokia. Sieltä löytyi omenoita, hapankorppuja, kokonainen kebabrulla sekä pahastuneen näköinen pitsakuski.

Oli se kyllä aikakin jo siivota luokan pulpetit. Pitsakuskikin pääsi vihdoinkin vapaaksi. Vain yksi pulpetti oli siisti, mutta siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Ettei vain olisi kyse lintsaamisesta! Siitäkin on hyvä puhua lasten kanssa. 

On taas sellainen aika, että eräällä sympaattisella ekaluokkalaisella pojalla on syntymäpäivä huhtikuun 10. päivä. Hän piti tosi paljon joululahjaksi saamastaan Paula Norosen lastenkirjasta Yökoulu ja jättizombi, joten oli helppo jatkaa tällä sarjalla. Yökoulu ja paha pulpetti siis valikoitui syntymäpäivälahjaksi.  

Suosittelen tunnetaitojen opetteluun kirjoja. Ei riitä, että sanotaan, mitä pitäisi tehdä tai mitä ei saa tehdä, sillä seurauksista on hyvä puhua aina, kun keskitytään jonkin asian selvittelyyn. Lasten on hyvin vaikea ymmärtää syy-seuraus-yhteyttä ja mitä seurauksen jälkeen tapahtuu. He elävät tässä ja nyt-elämää, mutta omien tekojen seuraukset on hyvä opetella.

Ekaluokkalaisille sopivat hyvin kirjat, joissa on värikuvia ja iso teksti, kun opetellaan vielä lukemaan. Kati Närhi on luonut kuvituksellaan hyvin sympaattisen miljöön Paula Norosen Yökoululle ja sen henkilöhahmoille.

Paula Norosen Yökoulu ja paha pulpetti nosti esille kouluun liittyviä teemoja huumorin keinoin.

Paula Noronen, Yökoulu ja paha pulpetti

Kuvitus Kati Närhi

Tammi 2023

s. 51

Lastenkirja

Yökoulu-sarja

Paula Noronen: Yökoulu ja järkyttävä jättizombi

 

 

 

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

 

Ulkona oli hiirenhiljaista. Suurin osa linnuista oli jo ajat sitten lähtenyt etelään, joko aurinkoisiin maihin tai lähelle rantoja ja asutuksia. Joet ja purot olivat jäässä, turistit kotonaan ja eläimet sisätiloissa. Jopa läheisen vuonon meri pysytteli hiljaa.

Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin dekkari Näen sinut aloitti uuden Musta jää-kirjasarjan. Kirjan aloitus oli todella hurja. Tapahtumat sijoittuivat syrjäiselle maatilalle, jonka äkkirikastunut miljönääriperhe oli hankkinut itselleen. Vanha talo oli korjattu ja siihen oli lisätty uusi tilava lasitalo, jossa perhe asui. Lapset kävivät kotikoulua.

Pimeys laskeutui öisin seudun ylle kuin musta yhtenäinen varjo.  Kun hän katsoi ikkunasta ulos iltaisin, tuntui melkein kuin olisi ollut silmät kiinni. Ulkona saattoi tapahtua ihan mitä tahansa.

Perhettä oli koetellut ikävätkin asiat mm. perheen isältä oli leikattu syöpä, ja hän oli vahvalla lääkityksellä. Äiti tarvitsi apua, joten kirjan toinen kertoja oli nuori kotiapulainen, joka oli jo kolmas lyhyen ajan sisällä. Maatila sijaitsi kaukana muista ihmisistä, joten siellä ei ollut nuorille tarpeeksi tekemistä. Sóldis ei viihtynyt maatilalla. Hän suunnitteli poistumista maatilalta melkein alusta asti. Perheen vanhemmat olivat tosi outoja ja maatilalla tapahtui vielä oudompia asioita.

Tuollainen kello pitää vetää kerran päivässä. Miten se voi vielä käydä?

Klaustrofobinen kauhutunnelma nousi heti kirjan alusta lähtien esille, kun tiesin, mitä maatilalla oli tapahtunut, sillä se kerrottiin heti kirjan alussa. Kirjan rikostutkijoina toimi Tyr ja Karo muun tiimin ohessa. Tyr oli kirjan toinen kertoja. Hänen lapsuudessaan oli tapahtunut jotain ikävää, jonka vuoksi hänet oli adoptoitu. Ehkäpä seuraava sarjan kirja kertoo Tyrin tarinan.

Yrsa Sigurdardóttir oli jo toinen islantilainen kirjailija, joka nosti esille ikävän hevosia koskevan liiketoiminnan Islannissa. Kantavista tammoista otetaan verta, ja tuota verta annetaan esim. tanskalaisille sioille, jotta ne kasvavat isommiksi. Todella inhottavaa liiketoimintaa, johon liittyy kaikenlaista muuta inhottavaa.

Yrsa Sigurdardóttirin dekkari Näen sinut hyydyttää paatuneimmankin dekkarilukijan.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Näen sinut *****

Suom. Tuula Tuuva-Hietala

Otava 2024

s. 349

Lok, lok og læs 2021

Dekkari

Musta jää-kirjasarjan 1. osa